Kehotietoisuus

"Jokainen lihasjäykkyys ym. kehollinen rajoitus sisältää alkuperäisen historian ja merkityksen."
Wilhelm Reich

Ihminen alkaa tunnistaa kasvojen tunneilmaisuja ja ilmeiden merkityksiä jo noin puolen vuoden ikäisenä. Ilmeet ovat nopeita, siksi näemme kasvoilla vilahtavan monia erilaisia tunteita. On olemassa kuusi universaalia ilmettä, jotka ilmenevät samalla lailla kulttuurista riippumatta; onnellisuus, surullisuus, yllättyneisyys, pelko, viha ja inho. Suomalaisen tutkimuksen mukaan yleisimmät tunteet aiheuttavat voimakkaita kehontuntemuksia, ja eri tunteisiin liittyvät keholliset tuntemukset ovat samankaltaisia kultuurista riippumatta, eli näin ollen biologisesti määräytyviä. Kehomuistia kutsutaan implisiittiseksi muistiksi, eikä sinne ole kielellistä yhteyttä.

Eleiden ja sanallisen ilmaisun ollessa ristiriidassa ihminen tulkitsee toista 90% sanattoman viestinnän perusteella, johon sisältyy myös esim. asennot, katse, tilan käyttö, koskettamalla viestittäminen.

Kehotietoisuutesi syvyys kertoo siitä, minkä verran olet tietoinen oman kehosi tapahtumista -tuntemukset saattavat olla paljon monenlaisia. Yleensä koemme vahvimmin kivun ja sitä eniten vastustamme, koska siihen on ehdollistunut paljon muitakin kokemuksia; kivun ja hylkäämisen kokeminen paikantuu samaan kohtaan aivoissa. Opimme torjumaan samalla tavoin muutakin, myös hyviä tuntemuksia ja nautintoa. Kosketuksemme kehoomme heikkenee, ja tuntemukset ikäänkuin säilöytyvät kehoon.

Omat tunteet ovat aina totta. Joskus alitajunnasta nousevat kuvat ovat kuitenkin ennemmän symbolisia mielikuvia kuin todellisia muistoja. Kun tietoisuus syvenee, rationaalisen, järkiperäisen kokemistavan rinnalla kasvaa intuitiivisempi, herkempi tapa kokea. Itsetuntemus syvenee, ja kehon ilmaisusta tulee selkeämpää; kun omat rajat tulevat paremmin esille, meistä näkyy myös muille luotettavampi olemus. Kun huomioimme oman kehomme viestejä, alamme vaistomaisesti luottaa enemmän omaan ymmärrykseemme, koska se kertoo meille niin paljon todellisesta, aidosta itsestämme. Palaudumme ennallemme sellaisiksi joita olemme olleet tullessamme maailmaan; avoin, suorakatseinen, keho kokonaisvaltaisesti hengityksen mukana liikkuva, joustava yksilö, joka voi ottaa omannäköisesti käyttöön vapautuneita voimavaroja.

Ruumiin ja sielun kaksijakoisuuden asemesta elämä on toimivan ruumiin ykseyttä. Psyykkinen on elävän olennon toimintaa. Se on suuntautunutta voimaa, ja sen keskuksena on ihmisen sydän. Sydän lyö eri tavoin, kun se ajattelee ihmistä, jota rakastaa, kuin ihmistä, jota halveksii tai vihaa.

Hengitys on tärkeä kehon toimintojen säätelijä. Hengitämme eri tavoin eri tilanteissa. Uloshengityksen pidentäminen vähentää stressihormoneja elimistössä, ja uudenlainen hengitys luo häirinnän suljettuun sopeutumiseen.

• https://kehotusblog.wordpress.com/